Urheilutalo herättää heti muistoja.
”Peli oli Espoon Oilersia vastaan ja talo täynnä, muistaakseni 903 katsojaa. Taisi olla puolivälieräpeli. Kotipeleissä oli aina hieno tunnelma, kun katsomo oli täynnä ja yleisö lähellä. Tämä oli haastava paikka vierasjoukkueelle”, valmentajana vuosituhannen vaihteen molemmin puolin pitkään toiminut Jerry Ruhanen muistelee.
Oikeastaan hänen olssilainen salibandyhistoriansa alkoi jo ennen OLS:ia.
”Aloitin valmentamisen Pöllöissä vuonna 1994 ja toimin myös toiminnanjohtajana. Monia pelaajia valmensin D-junioreista miehiin asti, kuten Mikko Helasen, Juha Tauriaisen, Mikko Hernetkosken ja maalivahti Juha Mäen. Voitimme pronssia B- ja A-junioreissa.”
Muistin virkistykseksi: Pöllöt SBT halusi siirtää toimintansa OLS:n alle ja näin tapahtui. Virallisesti OLS:n salibandyjaosto aloitti toimintansa 1.6.1998.
APUUN KESKEN KAUDEN
Liigajoukkuetta Ruhanen valmensi reilut neljä vuotta.
”Ensin kolme vuotta ja sitten pidin välivuoden. Kesken kauden palasin valmentajaksi, kun näytti, että OLS tippuu liigasta. Karsintojen kautta säilytettiin sarjapaikka.”
Kauden loppuvaiheet ennen happy endiä olivat urheiludraamaa parhaimmillaan.
”Meillä oli neljä peliä jäljellä ja niissä kolme kovaa joukkuetta vastassa, SSV, Classic ja SPV ja lisäksi AC HaKi. Näistä kaksi piti voittaa, ettei tiputa suoraan.”
Lopulta ratkaisu jäi kahden viimeisen ottelun varaan, sillä SSV ja Classic voittivat ensin omat ottelunsa. Sen sijaan seinäjokiset taipuivat maalein 2-3 ja viimeisessä pelissä HaKi 9-6, joten paikka karsintoihin varmistui.
”Karsintasarja alkoi kahdella vieraspelillä Loviisassa. Lauantaina voitettiin mutta sitten tuli ruokamyrkytys käytännössä koko joukkueeseen ja sunnuntaina meillä ei ollut edes kahta kentällistä pelaajia. Se peli hävittiin. Seuraavan viikonlopun kotipelit voitettiin reilusti.”
HÄJYISTÄ VIRTAA
Runkosarjassa OLS oli tasaisesti sijoilla 6-8, joten play offeissa vastaan tuli aina vähintäänkin edellisen kauden finaalijoukkue maajoukkuemiehineen.
”Meilläkin oli tosi hyviä pelaajia ja tiukkoja pelejä mutta se ei ihan riittänyt.”
Ruhasen valmennettavista maajoukkueeseen nousivat Mikko Helanen ja Petri Turunen, Tommi Ahola kävi joitakin pelejä ja Jarno Ihme nousi huippumaalivahdiksi.
”Pelaajat olisivat ansainneet paremmin näyttöpaikkoja”, Ruhanen näkee.
Entisiä pelureita hän näkee silloin tällöin ja vaihtelee viestejä.
”Persoonia oli paljon. Antti Laitinen oli aina kapteenina yhtä kautta lukuun ottamatta ja Tommi Ahola oli taiteilijasielu, joka teki yllättäviä juttuja kentällä. Hän oli taitava ja hänet pystyi laittamaan mihin vain, pakiksi tai hyökkääjäksi.”
Pelireissuistakin riittää muisteltavaa.
”Häjyt-leffa katsottiin monta kertaa. Ja aina, kun katsottiin se, tuli voitto.”
Itseään Ruhanen pitää vaativana valmentajana.
”Oma vaatimustaso oli kova ja se ei kaikille passannut. Mielestäni silloin kun tehdään, tehdään kunnolla. Kyllä 14-15-vuotiailla pitää kaikessa tekemisessä jo olla mukana urheilullisuus ja menestyksen tavoittelu.”
Tulisieluinen suhtautuminen lajiin näkyi peleissä.
”Toimitsijakieltojakin on ollut.”
OMA LIIKUNTA ETUSIJALLA – TOISTAISEKSI
Viime vuodet ovat Ruhasella olleet salibandyn suhteen hiljaisempia.
”Puolison pojista toinen pelaa Merikosken D-junioreissa. Muuten en ole käynyt pelejä katsomassa, mitä nyt tv:stä. Silloin sitä eli ja hengitti peliä niin tiiviisti, että pitkään aikaan ei ollut minkäänlaista kontaktia lajiin”, valmentaja viittaa aikoihin uran jälkeen.
”Viikonloput pelien kimpussa, alkuviikko niitä perkatessa ja treenit joka päivä leipätyön ohessa. Olin analyyttinen ja katsoin videot viikonlopun peleistä tarkkaan.”
Voisiko ajatella, että ovi on nyt edes vähän raollaan?
”Joka vuosi joku tulee kysymään valmennushommiin mutta reissutyö rajoittaa ja oma liikunnan harrastaminen on kiinnostanut toistaiseksi enemmän.”
JERRY RUHANEN
- salibandyvalmentajana Pöllöt SBT:ssä ja OLS:ssa
- OLS:n liigajoukkueen valmentajana 2001-2006, 2004-05 vain loppukaudesta
- valmentajien liigan runkosarjan ”eniten voittoja” -tilastossa edelleen sijalla 17 (56 voittoa 128 ottelusta, 47,7 %)
- työskentelee Amerin aluemyyntipäällikkönä Pohjois-Suomessa
- asuu Oulussa Hönttämäessä
- pelaa jääkiekkoa ja golfia, käy kuntosalilla ja harrastaa ulkoliikuntaa
- tätä et ehkä tiennyt: riimittelee esimerkiksi onnitteluita tuttavapiirille
Teksti ja kuvat: Tinja Huoviala