Mikko Helanen muistaa lämmöllä omaa kasvattajaseuraansa, vaikka ensin peli- ja nyt perhe- ja työsyistä onkin kotiutunut Pohjanmaalle.
OLS-kasvatti Mikko Helanen keltasinisissään. Kuva: Mika Hilska.
Helanen oli olssilainen jo ennen salibandyä.
”OLS Arsenal ja vuosi 1984. Olin neljävuotias, kun aloin pelata jalkapalloa kaupunginosajoukkueessa.”
Sittemmin tie eteni edustusjoukkueisiin ja parin talven ajaksi myös jääpallokentälle, kun silloiset valmentajat halusivat peluuttaa kesällä jalkapalloa ja talvella jääpalloa.
Futis jatkui C-junioriksi saakka. Sen viimeisinä vuosina rinnalle oli noussut uusi laji nimeltä salibandy.
”Meitä oli suht tiivis samanikäisten kaveriporukka. Asuttiin Intiössä ja käytiin Kasarmin salilla pallottelemassa. Jossain vaiheessa meistä muutamia siirtyi Pöllöihin, jossa voitettiin SM-pronssia kaudella 1997-98”, Helanen muistaa.
Pöllöjen sulautumista Luistinseuraan hän piti mieluisana juttuna.
”Itse sulauduttiin siinä mukana. Minulle se ei ollut iso juttu, kun oli jo taustaa seurassa, tiesin OLS:n historian ja perinteitä. Uskoin ja ajattelin, että oli kehitysaskel päästä isomman seuran siipien suojiin. Muutos tuli hyvään saumaan.”
VÄRIKKÄÄT PELIVUODET OULUSSA
Liiganousu keväällä 2000 on ilman muuta yksi Helasen mieluisista OLS-muistoista.
”Se oli värikäs ykkösdivarikausi. Viimeiset nousupelit pelattiin AC HaKia vastaan. Niissä sattui ja tapahtui ja päästiin iltapäivälehtiinkin.”
Myös astetta asiallisempi Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta: ”SSBL Salibandy Oy:n kilpailu- ja kurinpitoryhmä langetti vantaalaiselle AC HaKille 3000 markan sakon ottelun järjestämiseen liittyvien velvollisuuksien laiminlyönnistä. Syynä rangaistukseen ovat 4. maaliskuuta pelatussa salibandyliigan nousukarsinnassa AC HaKi-OLS sattuneet järjestyshäiriöt.”
Kuvassa vasemmalta oikealle Ville Veikkolainen, Jukka-Pekka Järvenpää, Mikko Helanen, Jussi Kuparinen ja Juha Tauriainen. Kuva: Mika Hilska.
Liiganousuun liittyy Helasella myös pieni katkera muisto.
”Tammikuussa olin aloittanut varusmiespalveluksen Kajaanissa ja kun muut lähtivät juhlimaan nousua, minä palasin yöjunalla Kainuuseen.”
Ensimmäinen liigakausi meni Helasen mukaan oman pelin osalta aika hyvin ja joukkueeseen saatiin vahvistuksiakin. Sitten tyssäsi.
”Seuraava kausi meni ihan vihkoon. Ensimmäisessä pelissä hajosi polvesta eturistiside ja kausi jäi siihen.”
Oululaisten liigataival oli aluksi melkoista rimpuilua. Joka kevät pelattiin jotain pudotuspelejä – yleensä karsintoja.
”Se oli jojoilua. Monta kertaa pudotuspeleihin pääsykin oli jo lottovoitto. Oulusta operoitiin bussimatkoja milloin Lappeenrantaan, milloin Joensuuhun tai Helsinkiin ja jos pääsääntöisesti hävittiin, niin rankaksi kävi.”
POHJANMAAN KUTSU
Samaan aikaan Seinäjoella rakennettiin uutta. Kaupunki oli salibandyn liigakartalla tuore tulokas mutta suunta oli vahvasti eteenpäin.
Tämä vakuutti Helasen ja hän oli valmis vaihtamaan maisemaa.
”Kyllä yksi SPV:n pelastus on, ettei ollut jääkiekon liigaseuraa tappelemassa huomiosta. Oulussa jäätiin perinteikkäämpien ja isompien lajien varjoon”, Helanen näkee.
Uudessa seurassa olosuhteet opiskelu- ja työkuvioineen mahdollistivat sen, että pelikauden pystyi keskittymään pelaamiseen. Helasen viimeisiä SPV-vuosia varjostivat loukkaantumiset ja kun hän tuli valituksi Salibandyliiton aluevastaavaksi tasan kymmenen vuotta sitten, peliura sai hiljalleen jäädä.
Helasen perhe asuu Ilmajoella. Kolme kuukautta sitten perheeseen syntyi Aili-tytär.
”Mitalit (pronssit 2009 ja 2010, hopea 2011) ja Suomen cup -mestaruus ovat jääneet mieleen. Se kaihertaa, että kulta jäi itseltä puuttumaan. SPV:hän voitti kaksi seuraavaa mestaruutta heti, kun olin lopettanut”, Helanen tarinoi.
SALONKIKELPOISTA SALIBANDYÄ
Salibandyliiton aluevastaavana Mikko Helasella on aitiopaikka seurata lajin kehitystä.
”Ehkä 2000-luvun alussa oli räväkämpiä persoonia ja nyt lajista on haluttu tehdä salonkikelpoinen. Kokonaisuutena laji on mennyt parempaan suuntaan ja tykkään siitä, mihin liitto ja liiga ovat lajia vieneet. Persoonallisuutta kaipaisin välillä kentille ja kaiholla muistelen Urheilutalon tunnelmia”, muutamia OLS-pelejä Kastellissa seurannut Helanen miettii.
Hän pitää hyvänä sitäkin, että liittoon on rekrytoitu pelkästään liigaan panostavia työntekijöitä.
Nuoren lajin nuori yleisö hakee vertaistaan penkkiurheilumaailmassa.
”Jännä nähdä, pystytäänkö jatkossakin saamaan nuoria katsomoon. Toistaiseksi näyttää suht hyvältä mutta suurimmat kasvupyrähdykset on jo otettu. Jossain vaiheessa uusia harrastajia tuli itsestäänkin”, Helanen pyörittelee sitä, miten nykyiset 70 000 rekisteröitynyttä pelaajaa saadaan pidettyä lajin parissa ja määrää jopa vähän kasvatettua.
”Edelleen koen OLS:n kasvattajaseurakseni kaikessa urheilussa. Leijonaliiga on seuran voimavara ja huippusalibandy menee eteenpäin. OLS:n junnupuoli on maankuulua ja kun nykyisiä ja tulevia tähtiä saadaan sidottua seuraan, huippusalibandy ottaa askeleen eteenpäin. Viiden vuoden sisään päästään juhlimaan ensimmäistä mitalia”, Mikko Helanen ennakoi.
MIKKO HELANEN
- Syntynyt 25. lokakuuta 1980.
- Vaimo Jonna Pirttijoki-Helanen ja kolmen kuukauden ikäinen Aili-tytär, asuvat Ilmajoella.
- Työskentelee Salibandyliiton Pohjanmaan aluevastaavana.
- Valmentaa Nurmon Jymyn D-junioreita.
- Harrastaa erotuomarointia II-divarissa ja junioripeleissä.
- Penkkiurheilee, eniten jääkiekkoa ja salibandyä.
Teksti: Tinja Huoviala