Mikko Saarnio pelasi edellisen kauden Sveitsin liigassa HC Rychenberg Winterthurissa ja mietti vuosi sitten siellä jatkamistakin, mutta tuli kuitenkin takaisin Suomeen, Ouluun ja OLS:iin.
Kaudella 2018-2019 Mikko Saarnio pelasi Sveitsissä. Kuva: Juha Saarnio.
Kotiseuran projekti alkavaan kauteen vaikutti kiinnostavalta ja lähtökohdat sen rakentamiseen mielekkäiltä.
”Potentiaalia oli joukkueeseen tullut, vaikka vanhoja pelaajia oli lähtenyt. Vuoden tauon jälkeen kiinnosti pelata vanhojen hyvien kavereiden kanssa”, 29-vuotias puolustaja kuvaa motivoitumistaan uuteen kauteen.
Paljolti uusiutunut joukkue eli kevään ja kesän aikana aloittaneet uudet pelaajat toi starttiin oman makunsa.
Alkukaudesta kapteeni treenasi ja pelasi, kunnes piti antaa kivulle periksi. Kipujen syyksi paljastui rasitusvammoja. Kuva: Juha Käenmäki.
Joukkue äänesti Saarnion kapteenikseen ja jatkamaan tehtävässä, jota hän hoiti jo ennen Sveitsin vuotta. Millainen kapteeni hän omasta mielestään on?
”Olen sosiaalinen ja tulen kaikkien kanssa juttuun. Pyrin juttelemaan kaikkien kanssa pitkin viikkoa, kuuntelemaan huolia ja kehitysideoita. En ole kovin äänekäs, vaikka ehkä se on lisääntynyt, kun ikää on tullut. Näytän omaa esimerkkiä ja pidän yllä tiettyä vaatimustasoa”, pelaaja puntaroi.
Kesken jäänyt kausi
Saarnio aloitti treenaamisen normaalisti, mutta sääret kipeytyivät siitä pahemman kerran. Kipuilun myötä juoksutekniikka muuttui vääränlaiseksi ja myös kantapäissä alkoi vihloa.
”Aluksi luulin sitä penikkataudiksi. Hammasta purren jatkoin marraskuun alkuun, sitten menin fysiatrille ja magneettikuvaan, jossa toisesta säärestä löytyi rasitusmurtuma ja lisäksi muuta pienempää vaivaa”, Saarnio kertoo.
Lajitreenit ja pelit vaihtuivat kuntopyöräilyyn. Joukkueen mukana kapteeni kulki koko ajan.
Tammikuussa olo alkoi taas tuntua paremmalta, mutta vain hetken.
”Tämä oli oman urani vaikein kausi. En osannut suhtautua kipuun riittävän vakavasti, sillä olisi pitänyt mennä lääkäriin ajoissa”, Saarnio tietää nyt.
Rasitusvammat menevät ohi vain levolla ja liikkumalla tuntemusten mukaan. Tällä viikolla mies on kokeillut kevyttä lenkkeilyä, kävelyä, hölkkää ja punttia.
”Nyt tuntuu kohtuulliselta ja pari viikkoa pitää vielä tunnustella. Toivon, että ensi kaudeksi pääsen kuntoon.”
Jatkoa hän ei lähde vielä arvailemaan suuntaan eikä toiseen, sillä nyt on tärkeintä laittaa paikat kuntoon. Saarnio nostaa esille kuitenkin mahdollisuuden, että on kiinnostunut jatkamaan työtä salibandyn parissa muussakin roolissa.
”Valmentaminen on kiinnostanut pitkään ja junioreita joskus opiskeluaikana valmensinkin.”
Askel taakse, kolme eteen
Penkin takaa kapteenilla oli aikaa seurata ja analysoida joukkueen tekemisiä.
”OLS-pelaajatyyppi on mennyt pelaavampaan suuntaan ja tämä oli tosi taitava joukkue. Uudet pelaajat ottivat isompaa roolia kuin oli kuviteltu ja täysin ansaitusti saivat sitä. Joukkue on uusiutunut oikeaan suuntaan.”
”Alkukausi meni ihan hyvin”, Mikko Saarnio miettii. Sen sai kokea myös Steelers Oulussa syyskuussa. Kuva: Ari Arola.
Myönnettävä on sekin, että kausi oli osin myös sarjan tavoille opettelua.
”Alkukausi meni ihan hyvin mutta vuodenvaihteen aikaan se kääntyi laskusuuntaan. Kelkkaa ei saatu käännettyä ja siinä rutiinin puute näkyi. Tekeminen vapautui, kun tuloksella ei ollut enää merkitystä”, Saarnio tiivistää kauden kokonaiskuvan.
Loukkaantumissuma, joka piti miehen itsensä lisäksi pois kentiltä myös liudan muita tekijöitä, söi väistämättä. Silti kokenut pelaaja osaa asettaa tämänkin kauden osaksi isompaa kokonaisuutta.
”Joskus pitää ottaa yksi askel taakse, jotta voi ottaa kaksi tai kolme askelta eteen.”
Teksti: Tinja Huoviala