Matkailu on mahdollisuus – silloin, kun siitä pitää.
Tätä juttua kirjoitettaessa Riku Ruonakangas istuu bussissa matkalla Turkuun, jossa viimevuotista hopeaansa puolustava TPS jo odottelee. Huomenna Ruonakankaan ja joukkueen matka jatkuu Lahteen ja paluu kotikulmille on joskus sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.
Herkkua tämä on vain, jos bussissa istumisesta nauttii. Näin on 19-vuotiaan hyökkääjän tilanne – OLS:n onneksi.
Salibandyreissaamisen opettelu alkoi jo lapsena. Silloin Ruonakangas asui Yli-Iissä.
”Nuokkari oli urheiluhallin vieressä ja siellä pääsi pelailemaan. Ala-asteella kävin sählykerhossa kerran viikossa. Sitä vetivät vähän vanhemmat pojat ja pelattiin kylän muita jätkiä vastaan”, puolen kilometrin päässä urheiluhalli Vorellista asunut peluri kertoo.
KOHTI KILPAJOUKKUETTA
Matkamittari alkoi tikittää eskari-iässä. Pelaamisen paloa seurannut isä kysyi, haluaisiko Riku-poika pelata jossain joukkueessa. Ja koska halusi, treenimatkat Korvensuoralle tiesivät tunnin autossa istumista suuntaansa. Joukkue oli Leijonaliigan Hyeenat.
”Joskus nukuin, joskus kuuntelin musiikkia.”
Tulokas Riku Ruonakangas on tällä kaudella nakutellut tähän mennessä 5+3 pistettä. Kuva: Juhani Järvenpää.
Seura vaihtui Oulu Floorball Clubiin seuraavana vuonna, kun Hyeenoille ei tullut joukkuetta. Ja matka piteni.
”Treenejä oli Värtössä ja Kaakkurin koululla. Silti ei tullut mieleenkään miettiä muita lajivaihtoehtoja, salibandy oli niin hauskaa.”
Kahden höntyilykauden jälkeen Riku Ruonakangas siirtyi OLS:iin ja ensimmäiseen kilpajoukkueeseensa, jota valmensi Mika Haudanlampi. Tempo ja taitotaso kasvoivat ja nälkä säilyi B-junioreihin asti.
TUUMAUSTAUKO TEKI TERÄÄ
”Salibandy alkoi tuntua puurolta ja jätin sen pois. Tuntui, että on joka päivä treenit eikä ehdi mitään muuta”, 11-vuotiaana Ouluun muuttanut pelaaja miettii uransa seuraavaa käännettä.
”Kesän röhnötin kotona ja olin kavereiden kanssa. Syksyllä alkoi tuntua siltä, ettei ole mitään muuta tekemistä kuin koulu ja kun Karjalan Janne kysyi pelaamaan Koskelankylän Rientoon, niin vastasin, että voin kai minä tulla.”
Ajatuksena oli katsoa, miltä homma alkaa maistua. Jos tylsältä, lopetetaan siihen. Jos hyvältä, jatketaan. Tuntuma kääntyi jälkimmäisen puoleen ja laji alkoi vaikuttaa ”samalta vanhalta sählyltä”.
19-vuotias hyökkääjä tähyää tulevaisuudessa kunnon pelipaikan lunastamiseen.
Nyt Riku Ruonakangas pelaa sekä A-junioreissa että edustuksessa.
”Omasta mielestä menee päivä päivältä paremmin. Kesä oli vielä hakemista eikä kunto ollut paras mahdollinen, joten peruskuntoa ja fyysistä puolta pitää parantaa. Maalinteko minulla on vahvaa”, vasen laitahyökkääjä tietää.
2-divaritason Riennossa on pelaajia, jotka pärjäisivät liigavauhdissakin mutta ovat valinneet kevyemmän harjoittelun ja lyhyemmät pelireissut. Ruonakangas on päättänyt toisin. Peliuran tavoitteena on kunnon pelipaikan lunastaminen jossakin liigajoukkueessa.
”Minusta pelaaminen on kivempaa, kun laittaa vähän panosta mukaan. On kiva tulla hikoilemaan ja näkemään kavereita. Yksi vapaapäivä viikossa on ihan hyvä, sen röhnötän kotona, katson telkkaria tai olen kavereiden kanssa jossain.”
Teksti ja kuvat: Tinja Huoviala