Sentteri Valte Karvonen pelaa nyt liigassa ensimmäistä kauttaan. Viime kaudella hän edusti Rankkoja Ankkoja II-divarissa. Ja sitä ennen – ei mitään seuraa.
Kuinka ihmeessä?
Karvosen nousu liigakokoonpanoon on ollut nopea. Kuva: Juha Käenmäki.
Rankoissa Ankoissa pelasi pari Karvosen kaveria, kun juuri intistä päässyt mies mietti, voisiko liittyä johonkin joukkueeseen. Hän selvitteli mahdollisuuksiaan ja koska valmentaja Mikko Mettovaara tiesi pelaajan ja hänen kykynsä, paikka avautui.
”Siellä meillä oli kolme tasavahvaa kenttää ja vastuuta sai hyvin.”
Pohjimmainen syy sille, miksi Karvonen on nopean nousukiidon jäljiltä nyt siinä pisteessä kuin on, ovat pihapelit.
”Olen aina pelannut kaikkea, kesät ja talvet. Kesäsarjoja ja höntsäpelejä ja kavereiden kanssa on pistetty joukkueita pystyyn. Lätkää, futista ja sählyä pelasin pikkunassikkana pihalla ja ulkojäillä, naapureiden ja sisarusten kanssa. Sulkapalloa ja tennistä. Koulussa pelattiin kaikki välitunnit. Minulla on ollut liikunnallisia kavereita ja olen itse aina tykännyt liikunnasta. Joskus yläasteella alkoi tuntua, että salibandy on näistä kaikkein hauskin laji.”
Mitään hienouksia tai kikkojen opettelua Karvosen pihapeleihin ei sisältynyt.
”Tehtiin puolet, pistettiin pallo keskelle ja sitten pelattiin tosissaan.”
KELTANOKAN KASVUKAUSI
”Tämä kausi on mennyt yllättävänkin hyvin, sillä etukäteen ei ollut mitään odotuksia. Kesällä lyötiin tavoitteeksi päästä pelaamaan kymmenen peliä ja tähän mennessä olen ollut mukana joka pelissä, jossa olen ollut terveenä. Olisiko kaksitoista peliä, joissa olen tehnyt neljä maalia”, 21-vuotias pelaaja laskee.
”Olen enemmän pelin- kuin maalintekijä ja teen pallon kanssa hyviä ratkaisuja. Omassa roolissani voin pelata hyvin, vaikken pisteitä tekisikään.”
Samasta joukkueesta ja jokseenkin samanlaisella taustalla siirtyi myös Asla Veteläinen ja samaan aikaan SBT Suolasta Olli-Matti Virrankari.
Voimalan maskottinalle pääsi pelaajan syliin. Nallea hymyilytti mutta Karvosen pokka piti tässäkin tiukassa tilanteessa.
Ennakolta Karvoselle ei määritelty roolia tai pistetavoitteita, joten hän on saanut totutella liigapelien tahtiin rauhassa ja paineetta. Saman kentän kokenut puolustaja Niko Kvist on antanut vinkkiä, Karvosen sanoin ”koko ajan ja joka paikassa”.
”Se on helpottanut paljon. Hyvä, kun on niin kokenut kaveri vieressä, kun itse on ihan keltanokka.”
Konkareiden lisäksi nykyisessä joukkueessa on paljon saman ikäluokan pelaajia, 1990-luvun loppupuolella syntyneitä. Ei siis ihme, että Karvonen on tuntenut olonsa kaikin puolin kotoisaksi ja tervetulleeksi alusta asti.
Tulevia tavoitteitaan hän ei ole vielä ehtinyt suuremmalti miettimään.
”Sopimus on tehty tämän lisäksi kahdeksi seuraavaksi kaudeksi. Olisi mukava nousta joukkueessa tärkeäksi kaveriksi.”
TREENITAHTIIN TOTUTTELEMISTA
Paitsi sarjataso, myös harjoittelu on muuttunut viime kaudesta radikaalisti.
”Divarissa oli kaveriporukka, jonka kanssa pelailtiin pari kertaa viikossa. Oheisharjoittelua tai kesätreenejä ei ollut.”
Liigajoukkueeseen liittyminen toukokuussa tiesi kovaa treenimäärän ja -tason nostoa. Alkuinnostuksessaan mies jaksoi painaa tiukkaan tahtiin mutta välillä on väsyttänytkin. Polvivamma toi pienen pakollisen huilin, mutta vuoden viimeisissä peleissä Karvonen nähtäneen taas tositoimissa.
Tällä haavaa Valte Karvosella on eniten työstettävää fysiikkapuolella.
”Peleissä olen aina luottanut itseeni ja siihen, että pärjään, joten enemmän jännitti tulla tänne kuin mennä lajitreeneihin. Fysiikassa on paljon tekemistä ja olen aika paljon perässä muita”, Karvonen pohtii Valmennuskeskus Voimalan sohvalla ennen illan treeniä.
Teksti ja kuvat: Tinja Huoviala