Niemisen Antti ei edes tykännyt sählystä. Siinä erikoinen lähtökohta tälle pelaajapolkutarinalle.
Antti Nieminen (7) ei innostunut sählystä ensikokeilulla. Nyt mies pelaa liigassa. Kuva: Juha Käenmäki.
Jalkapallo sen sijaan kiinnosti pikkunassikasta alkaen. OLS kävi päiväkodissa esittelemässä toimintaansa ja Nieminen innostui menemään kesällä jalkapallokouluun. Ensimmäinen joukkue oli OLS Tanska.
Kun koulu alkoi syksyllä Knuutilankankaan ala-asteella, samalla luokalla oli muitakin jalkapalloilijoita.
”Asuin Talonpojankankaalla ja olin kahden vaiheilla, menenkö Tanskaan vai Italiaan. Luokkakaverit pelasivat sitten Italiassa. Hyvä joukkue meilläkin oli.”
Yhdessä pelaamista valinta ei estänyt ja jonkun ajan kuluttua kaikki alueen joukkueet yhdistettiinkin yhdeksi OLS Etelä -joukkueeksi.
”Se oli aika kilpailullista toimintaa. Vanhemmat olivat kovasti mukana ja talkoita teimme yhdessä, pidimme kioskia peleissä ja järjestimme omia turnauksia. Tosi nuorina tehtiin pitkiäkin turnausmatkoja”, Nieminen muistaa reissuja Jyväskylään ja Tampereelle.
”Olen aina viihtynyt porukoissa ja tykkään puheesta. Ajattele nyt: kaksikymmentä pientä lasta ja vanhempia ja ajetaan bussilla pelaamaan”, hän muistelee hyvillä mielin.
AMMATTILAISSEURAN LEIRILLE ENGLANTIIN
Jokunen vuosi kului ja taas joukkueita yhdisteltiin, joten seuraavaksi 12-vuotias Nieminen pelasi OLS United -kokoonpanossa.
”Siellä oli jo oikeasti kilpailua pelipaikoista. Se oli kuitenkin selkeää ja kuului siihen. Tykkäsin, kun itse sain peliaikaa”, aina keskikentällä viihtynyt pelaaja miettii.
Kapteenistoon kuuluva Nieminen haluaa pitää yllä hyvää fiilistä. ”Tulostakin tulee, kun ilmapiiri on hyvä”, hän tietää.
Ura jatkui D- ja C-junnuissa, Pohjois-Suomen mestaruuskin tuli jossain vaiheessa. SM-arvosta joukkue ei pelannut mutta sijoittui alle 15-vuotiaiden kansainvälisessä Nike Premier Cupissa kymmenen parhaan joukkoon.
Isoin juttu Antti Niemiselle oli Nottingham Forestin leiri, jolloin peluri pääsi tutustumaan ammattilaisorganisaation toimintaan.
”15-vuotiaina oltiin kaverin kanssa kahdestaan viikko siellä keskenämme ja harjoiteltiin kaksi kertaa päivässä. Valmentajalla oli jotain kytköksiä seuraan ja itselleni oli yllätys, että minut valittiin, vaikka oli kyllä ollut hyvä kausi. Eihän tuollaisesta voinut kieltäytyä! Vaikkei peliaikaa tullut, sai harjoitella hyvissä olosuhteissa.”
SÄHLYÄ SUKAT JALASSA
Leirin jälkeen Niemisen jalkapalloilu kuitenkin loppui, ilman sen suurempia syitä.
”Salibandyn olin aloittanut vähän aikaisemmin ja alkoi jo olla paljon treenejä. Valmentajien kanssa yritettiin rakentaa niin, että voisin pelata molempia ja pari kesää vielä pelasinkin jalkapalloa B-junnuissa. Salibandy vain tuntui mukavammalta”, mies taustoittaa valintojaan.
Salibandy alkoi tuntua mukavalta ala-asteen kerhoissa. Ykköslajiksi se nousi 15-vuotiaana.
Lajiin hän oli saanut ensimmäisen kosketuksen jo vuosia aiemmin isä-poika-sählyssä.
”En aluksi tykännyt siitä yhtään! Koulussakin piti pelata sukat jalassa eikä saanut käyttää sisäpelikenkiä.”
Aavistuksen mukavammalta peluu alkoi tuntua ala-asteen kerhoissa, joissa sai jo kunnolla pelata. Välillä into lopahti tyystin, kunnes Kylmäsen Pallo ja valmentaja Timo Mäkinen sytyttivät kipinän uudelleen.
”Silloin aloin pitää salibandystä. Pärjättiin hyvin ja siirryttiin koko joukkueella OLS:iin pelaamaan aluesarjaa Hukassa”, Nieminen kertoo ajoista ennen Leijonaliigan perustamista.
LIIGAURA MIEHISSÄ ALKOI JUNIORINA
Siitä lähtien salibandy on ollut Antti Niemisen ykköslaji. Miesten joukkueen kyytiin hän hyppäsi jokseenkin saman tien.
”16-vuotiaana kävin ekoissa miesten treeneissä. Meillä oli B-junioreissa valmentajana Jukka Kinnunen, joka itse pelasi miehissä. Aluksi kävin treenaamassa miesten mukana, kun sieltä puuttui pelaajia ja koin, että jollain tavalla pärjäsin. Kaikki oli vähän kovempaa kuin junnuissa ja varmaan nykyäänkin nuoret havahtuvat samalla tavalla tullessaan. Aika raakile olin pelaajana ja kyllä se sellaista selviytymistä aluksi oli. 17-vuotiaana pelasin ensimmäisen liigapelin Happeeta vastaan.”
Vakituisesti Nieminen on kuulunut miesten kokoonpanoon kymmenisen vuotta. Hyökkääjäksi hän siirtyi jokunen vuosi sitten.
”Olin ollut treeneistä pois viikon, kun Jami (Herranen) pyysi sivuun ja sanoi, että älä tyrmää heti, mutta meiltä puuttuu senttereitä ja ajateltiin, että kokeillaan siihen sinua.”
Kokeilun tulos oli sen verran lupaava, että muutos jäi pysyväksi.
Liigassa säilyminen ja play offeissa pelaaminen nousee Antti Niemisen arvoasteikossa kausi kaudelta arvokkaammaksi saavutukseksi. Kuva: Juha Käenmäki.
29 ikävuotta on jo sen verran paljon, että Niemisen peliura etenee nyt kausi kerrallaan. Loukkaantumisia ja vammoja on viime vuosina ollut ja jalat ovat olleet kovilla myös tällä kaudella. Vasen polvi sai pientä osumaa heti alkukaudesta ja alkuunsa oli pelkona, että koko kausi pitää olla sivussa. Siihen nähden iloinen uutinen oli se, että mies pääsi treeneihin mukaan jo lyhyen huilin jälkeen.
Tähänastiselta liigauralta hän arvostaa sitä, että viimeisen liigaan nousun jälkeen joukkue on onnistunut pitämään paikkansa ja pelaamaan play offeissa.
”Kun aikaa kuluu, tämä nousee koko ajan isommaksi ja isommaksi asiaksi.”
Teksti ja kuvat: Tinja Huoviala