Tämän pelaajan viimeisimmät temput kyllä tunnetaan! Asla Veteläinen on juuri se mies, joka hattutempullaan kuritti Classicia sunnuntaina 26. tammikuuta. Klassikoksi muodostunee myös kolmannen maalin jälkeinen tuuletus. Tiedättehän, tämä:
”Pakko oli jotain keksiä, joten päätin hypätä ilmaan.” Kuva: Ari Arola.
Miten tähän on tultu – kerrotaan se nyt. Viritä istuimesi mukavaan asentoon ja nauti tarinasta!
Tapaamme viidettä vuotta luokanopettajaksi opiskelevan Asla Veteläisen kanssa yliopistolla. Gradu toiminnallisesta opetuksesta on puolivälissä ja valmistuminen häämöttää edessä keväällä.
Asla Veteläinen valmistuu luokanopettajaksi keväällä. Gradu käsittelee toiminnallista opettamista.
”Joskus lukioaikana hahmottui, että tämä voisi olla oma ala. Harjoittelut ovat olleet mukavia pätkiä ja näkemys on niiden aikana vain vahvistunut”, tuleva ope miettii.
Oululaiset salibandyfanit voivat silti huokaista helpotuksesta.
”En ole muuttamassa työn perässä muualle ainakaan heti. Seuraavat vuodet haluan panostaa salibandyyn kunnolla. Ensimmäiset vuodet opettajan työssä ovat kuulemma aika kuormittavia”, Oulaisista kotoisin oleva 25-vuotias hyökkääjä arvelee.
LAJI KUIN LAJI
Niin, Oulainen. Millainen paikka se oli kasvaa salibandyn liigapelaajaksi?
”Pieni kaupunki, jossa oli kiva asua. Kävin siellä koulun ja lukion, sitten menin armeijaan Kajaaniin, pyörähdin Haminassa ja muutin Ouluun opiskelemaan.”
”Minulla oli tosi liikunnallinen kaveriporukka ja pienenä perinteiset pihapelit olivat ykkösajanvietettä. Laji kuin laji – olin kiinnostunut. Harrastin yleisurheilua, hiihtoa, skeittausta, golfia ja pallopelejä, kuten jalkapalloa, jääkiekkoa ja sählyä.”
”Isoveli Joosen kanssa järkkäiltiin paljon pelejä ja tekemistä. Olin yli-innokas: jos en saanut ketään kaveriksi, saatoin monta tuntia hakata palloa seinään yksikseni.”
KOLME KAUTTA ANKOISSA
Salibandy valikoitui ykköslajiksi vasta Ouluun muuton myötä. Alkuunsa tekeminen oli harrastevuoroilla pelaamista, toki useamman kerran viikossa. Silloin pelattiin vielä kesä- ja talvisarjoja, joista Rankkojen Ankkojen Jani Laukko bongasi kyvykkään pelurin ja houkutteli juuri III-divariin nousseeseen porukkaansa.
”Mietin hetken, ja ajattelin, että samahan tuo on lähteä pelaamaan. Siihen asti salibandy oli ollut mukavaa ajanvietettä ja yksi laji muiden joukossa. Halusin siitä vähän tavoitteellisempaa.”
Kolme Ankka-kautta kulkivat noususuuntaan.
”Ensimmäinen kausi oli aika vaikea ja hakemista vielä. Tuntui, etten saa mitään aikaan. Toisella kaudella sain juonesta paremmin kiinni ja noustiinkin kakkoseen. Viimeinen kausi meni hyvin itsellä ja joukkueella ja päästiin divarikarsintoihin asti.”
Veteläinen #8 liittyi OLS-kokoonpanoon kesällä. Kuva: Ari Arola.
Viime kevät tarjosi seuraavan yllätyksen.
”Olin Iissä sijaistamassa ja tauolla soi puhelin. Lipsasen Jani kysyi, tulisinko kesätreenirinkiin mukaan. Kausi oli mennyt hyvin, mutten yhtään odottanut tällaista”, Veteläinen muistaa.
MAALINTEKOVOIMAA JA KAMPPAILUA
Viime vuoden kesäkuussa harjoittelu liigajoukkueen mukana sitten alkoi. Tuttuja olivat ennestään Valte Karvonen, Tuukka Kivioja ja Olli-Matti Virrankari. Porukka oli uusi mutta vastaanotto hyvä, joten Veteläinen solahti rooliinsa mutkattomasti ja nautti säännöllisestä treenaamisesta.
Pelikauden alkupuolelle osui kuormittava kahdeksanviikkoinen. Opiskeluihin kuuluvassa harjoittelussa meni pitkiä päiviä ja kun sellaisen päälle siirtyy suoraan treeneihin, ei välttämättä ole ihan parhaimmillaan.
”Joskus oli vaikea saada käännettyä aivot harjoitukseen. Meillä vaaditaan, että joka treeni tehdään hyvin, ja niin sen pitää ollakin.”
Asla Veteläinen on joukkueensa harvoja rightin puolen pelaajia, joten maaleja häneltä varmasti odotetaan.
Veteläisen maaliputki saanee jatkoa lauantaina. Kuva: Ari Arola.
”Tämän kausi on ollut opettelua eikä vaatimuksia ole vielä ollut liikaa. Jatkossa minulta odotetaan varmasti maalintekovoimaa ja kamppailua. Olen profiililtani maalintekijä ja niistä elän tässä lajissa mutta kauden aikana olen oppinut nauttimaan myös puolustamisesta ja oikeasta sijoittumisesta kentällä ja saanut niistä fiiliksiä”, pelinlukua ja pallotonta sijoittumista kehittävä hyökkääjä miettii.
Sopimus OLS:n kanssa kestää tämän kauden jälkeen vielä ainakin kaksi kautta.
”Sinä aikana haluan kehittyä ja nousta avainpelaajaksi ja onnistua joka pelissä hyvin. Sen pitemmälle en ole miettinyt.”
VINKIT WELHO-PELIIN
Lauantaina OLS:in vieraaksi tulee SB Welhot Kuopiosta. Peli alkaa Kastellissa kello 18.
”Kova peli se tulee olemaan. Vastakkain on kaksi joukkuetta, jotka ovat raapineet hyvät voitot edellisistä peleistään. Pitää olla valmiina kamppailemaan. Pallon kanssa meidän pitää olla fiksuja ja varmoja”, pelaaja ennakoi.
Teksti ja kuva: Tinja Huoviala