Antti “Ana” Ervasti 2.2.1945 – 17.4.2025
Jääpallopiiriä on kohdannut suuri suru, kun Antti ”Ana” Ervasti menehtyi nopeaan edenneeseen sairauteen Oulussa 80-vuoden iässä.
Ana tunnettiin suurena jääpallomiehenä ja hän saavutti OLS:ssa viisi Suomen mestaruutta ja pelasi myös kahdeksan A-maaottelua.
Ervasti oli saavuttamassa OLS:n ensimmäistä mestaruutta vuonna 1970 – lisäksi hän oli mukana Ljusdalissa Maailman cupin voittaneessa joukkueessa syksyllä 1976.
Pelaajan suuresta arvostuksesta kertoo, että hän toimi pitkään OLS:n kapteenina.
OLS-yhteisö muistaa edesmennyttä Anttia lämmöllä ja ottaa osaa omaisten suureen suruun.
Muistokirjoitus
Antti Ervasti, rakastettu peltiseppä ja urheilija, kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen 17. huhtikuuta 2025 Oulussa.
Hän syntyi Oulussa 2. helmikuuta 1945 ja kasvoi vaatimattomissa oloissa kuusilapsisessa perheessä.
Lapsuuden koti oli pieni vuokramökki Tuiran Kangastiellä, jossa asui kahdeksanhenkinen perhe.
Antti aloitti työuransa 16-vuotiaana setänsä peltisepänliikkeessä ja kehitti itsestään mestaritason kattopeltiseppä.
Hänestä tuli tunnettu ammattimies, jonka työnjälki oli aina laadukasta ja kestävä.
Hänen tekemänsä katot kestivät myrskyt, ja hänelle oli kunnia-asia tehdä luottotöitä, kuten Oulun Tuomiokirkon katon korjaus.
Eläkkeelle jäätyään Anttia pyydettiin jatkuvasti tekemään kattotöitä, ja hän teki niitä niin kauan kuin polvet antoivat periksi.
Vaikka hän oli vaatimaton, hän oli ylpeä ammattitaidostaan ja omistautumisestaan.
Antti oli lapsena kiinnostunut erityisesti pallopeleistä.
Tuiran Kisakenttä oli hänen “akatemiansa”, jossa hän vietti suuren osan lapsuudestaan pelaten jääpalloa ja jalkapalloa.
Oulussa oli parhaimmillaan jopa kahdeksan jääpalloseuraa, ja jääpallo oli talven ykköslaji.
Antti pelasi pääsarjatasolla jääpalloa vuosina 1965–1984, voittaen viisi Suomen mestaruutta ja pelaten kahdeksan maaottelua.
Hän oli puolustaja, joka tunnettiin kovasta pelityylistään ja uhrautuvasta pelistään.
Ervastin uran jälkeen hän toimi valmentajana Oulun Palloseurassa ja Keminmaan Pallossa, ja hän oli tunnettu siitä, että hän tutki tarkasti vastustajansa ja valmisteli pelitaktiikat sen mukaan.
Kentällä hän ei jännittänyt, mutta kentän reunalla jännitystä riitti.
Antti oli myös ykkösdivarin tason jalkapalloilija, mutta aikarajoitukset ja työnteon vaatimukset estivät häntä siirtymästä muualle.
Hänen sydämensä kuului kuitenkin jääpallolle.
Uran lopettaminen ei ollut helppoa, mutta Antti jatkoi liikuntaa vielä pitkään.
Hän harrasti ikämiesjääpalloa ja kaukalopalloa yli 70-vuotiaaksi ja piti huolta kunnostaan päivittäisillä kävelylenkeillään.
Antti seurasi intohimoisesti Oulun jalkapallo- ja jääpalloseuroja koko elämänsä ajan.
Hänen sydämensä särkyi, kun oululainen jääpallo alkoi laskea.
Ervasti oli lämmin ja helposti lähestyttävä ihminen, jonka kanssa oli helppo keskustella niin urheilusta kuin politiikastakin.
Hän seurasi politiikkaa usein kyynisesti huvittuneena ja päätti keskustelut isältään perityllä toteamuksella: “Aina ovat Suomen herrat osanneet hoitaa etunsa.”
Antin ja hänen vaimonsa Maija-Liisan yhteinen taival kesti 62 vuotta.
He jaksoivat tukea toisiaan niin arjessa kuin urheiluharrastuksissaan, ja heillä oli yhteinen rakkaus liikuntaan.
Maija-Liisa oli itse kilpaluistelija, ja heidän elämänsä oli aktiivista ja liikunnallista.
Antti oli esimerkki perheensä tukipilarina. Hän rohkaisi ja tuki lapsiaan Anne ja Tapiota urheilemaan ja myöhemmin kannusti myös lapsenlapsiaan liikunnassa. Hän teki kaiken aina huumorilla, lämmöllä ja lempeydellä.
Iin Leppisaaren mökki oli Antille tärkeä paikka rentoutumiselle ja luovuudelle.
Siellä hän valmisti monenlaisia peltisiä koristeita, joita hän jakoi perheelle ja ystävilleen.
Antti Ervasti jää kaipaamaan vaimonsa Maija-Liisan, tyttärensä Annen, poikansa Tapion ja lastenlastensa sydämiin.
Hänen muistonsa ja lämmin sydämensä elävät ikuisesti perheessä ja kaikissa, jotka saivat tuntea hänet.
Kirjoittajat: Veikko Ervasti, Anne Saromaa ja Tapio Ervasti (Antti Ervastin veli, tytär ja poika).