Miesten edustusjoukkueen valmennuskuvioissa tapahtuu muutoksia, kuten on aiemminkin jo kerrottu. Vetovastuun ottaa Harri Naumanen ja Jani Lipsanen keskittyy OLS:ssa lajivastaavan työhönsä.
”Nyt oli valmennuksellisesti hyvä aika ottaa happea ja panostaa enemmän seurahommaan. Tiesin, että oma päävalmentajuus ei ole loputon tie”, Lipsanen toteaa.
Toimenkuvaa muutettiin hänen omasta aloitteestaan. Joukkueenkin kannalta jatko näyttää hyvältä, sillä Harri Naumanen oli ensimmäinen vaihtoehto, jota jatkajaksi haviteltiin.
Lipsanen tuli OLS:iin kaksi kautta sitten SB Vaasasta. Siellä sopimusta olisi ollut vielä vuosi jäljellä, mutta joustoa löytyi, kun OLS:n vetovastuuta tarjottiin. Samassa paketissa tuli sekä lajivastaavan tehtävä Ville Oksan jälijltä, että päävalmentajan pesti, kun Eetu Vehanen sai työtarjouksen Sveitsistä.
Paluu omalle ja vaimon kotiseudulle kiinnosti ja muutos onnistui.
Lipsanen kiittää edeltäjiensä työtä. Sille pohjalle oli hyvä tuoda omia juttuja ja muutoksia esimerkiksi joukkuerakenteeseen, pallolliseen pelaamiseen ja aloitteellisuuteen.
”Harrin tulo on siinä linjassa ja hän tuo taas hieman erilaisen näkemyksen.”
Tuplaroolin ihanuus ja haasteet
Kahden toimenkuvan työtaakkaansa Lipsanen ei ole pitänyt liian massiivisena, mutta haasteita on ollut konkreettisissa jutuissa.
”On järkevämpää, että eri henkilö on niitä hoitamassa”, hän viittaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa toisaalta on neuvotellut pelaajasopimuksia, toisaalta valmentanut samoja pelaajia.
Kuvio sinänsä on Suomen liigakentillä ihan tavallinen. Täyspäiväisiä valmentajia on vain muutamalla seuralla ja lopuissa valmennusta pyöritetään muun siviilityön tai seuratyön ohessa. Jääkiekon SM-liigan tapaisia valmennustiimejä ei löydy mistään salibandyseurasta.
Tuplaroolin plussapuolena Lipsanen pitää ainakin sitä, että työnantaja ymmärtää jutun juonen. Arkeen vaaditaan joustavuutta, kun pohjoisesta käsin pelataan pääsarjatasolla ja se on 140-vuotiaalle urheiluseuralle toki tuttua.
Riskejä hän näkee siinä, jos yhdelle ihmiselle kasataan liian paljon vastuuta.
”Uuden tuominen ottelutapahtumiin oli vaikeaa ja välillä otteluihin keskittyminen jäi aika vähäiseksi. Koska apuvalmentajiakaan ei oikein ollut, piti pelaajiston osallistua aika paljon”, Lipsanen kiittelee esimerkiksi kokeneiden Mikko Saarnion ja Niko Kvistin panosta.
Liigatasolla myös apuvalmentaminen vaatii aikaa ja sitoutumista, eikä valmentaja halunnut lähteä satsaamaan siihen junioreiden kustannuksella.
”Hyvät tekijät pitää olla junnupuolellekin”, lajivastaava tiedostaa.
Enteitä paremmasta jo ilmassa
Jani Lipsanen on halunnut tuoda joukkueeseen pelaajia, joilla on kyky kasvaa ja joiden vahvuudet ovat pallollisen tekemisen puolella. Kiinnostusta on edelleen Valte Karvosen tyylisiä, fiksuja pelaajia kohtaan.
Yhteistyö Rankkojen Ankkojen kanssa jatkuu ja tiivistyy.
”Edelleen ajatuksena on, että tuotetaan omat pelaajat 2-divisioonasta ja omista junnuista. Pelaajia on mahdollista saada, jos he pystyvät kehittymään täällä.”
Kuluneella kaudella oli kasassa hyvä ryhmä, johon kuului myös hyviä uusia pelaajia. Tavoitteena ollut playoff-paikka jäi kuitenkin yli 20 pisteen päähän.
”Tämä kausi osoitti urheilun monet kasvot”, Lipsanen sanoo ja mainitsee esimerkiksi lukuisat loukkaantumiset.
”Se mahdollisti tulikasteen liigakentille monelle pelaajalle, mutta tuloksenteon kannalta se ei ollut paras tilanne. Harjoittelu oli repaleista eikä päästy menemään tutuilla viisikoilla. Kasvukipuja oli joukkueessa ja oltiin heikkoja silloin, kun tuloksenteko korostui. Loppukaudesta oli viitteitä, että homma loksahteli pelillisesti kohdilleen ja Classic-voitto ja muut loi kivijalkaa”, valmentaja paketoi kauden.
”Tämä kausi on opettanut paljon yhdessä toimimisesta.”
Seuran salibandyä kehittämään
Edustusjoukkueen tulevan kauden runko on jo aika lailla kiinnitetty. Muutama uusi pelaaja tulee koittamaan rinkiin murtautumista ja työn alla on, saadaanko jostain jokunen vähän valmiimpi peluri.
Uuden valmennuksen toimintaan Lipsanen ei aio olla puuttumassa mutta tukena kyllä, jos halutaan. 13 vuoden valmennusputki ei katkea nytkään, sillä jatkossa mies toimii D-ikäluokan koutsien tukena ja valmentaa talenttiryhmää kerran viikossa.
”Miksi jättäisin pois, kun pystyn olemaan apuna? Intohimo valmentamiseen ei ole hävinnyt, nyt vain jätän sen hetkeksi ja huilin pari vuotta.”
Juttusarjassa OLS-legendoista on palattu lajin alkuaikojen tekijöihin seurassa. Jani Lipsanen miettii, mistä hänet tullaan muistamaan.
”Se on vasta tulossa. Toivottavasti siitä, että pystyn viemään OLS:n toimintaa isolla mittapuulla eteenpäin.”
Teksti: Tinja Huoviala